Joskus puolison tapa toimia loukkaa tai ärsyttää. En tarkoita nyt hammastahnatuubin rutistamista väärästä päästä tai astioiden sijoittelua tiskikoneeseen minun mielestäni väärällä tavalla. Asioita voi tehdä monella tapaa oikein, minun tapani ei ole se ainoa oikea.
Tarkoitan tilanteita, joissa puolison sanat tai valinnat satuttavat ja loukkaavat.
Jos tapahtuma jää vaivaamaan mieltä tai samankaltaisia tilanteita tulee toistuvasti, on asiaa syytä käsitellä. Tuskinpa kenenkään puoliso tahallaan loukkaa, riitatilanteita lukuunottamatta.
Omia tunnereaktioitaan kannattaa pohtia ennen asian ottamista puheeksi. Miksi loukkaannuin? Mihin herkkään kohtaan tämä sohaisi? Tulkitsinko puolisoni toiminnan väärin? Välillä selitys omalle vahvalle reagoinnille saattaa löytyä ihan omasta itsestä tai omasta historiasta. Jos olen jo valmiiksi ärsyyntynyt tai uupunut, voivat pienet asiat saada liiankin suuret mittasuhteet. Jos siinä tilanteessa käyn tunteeni vallassa avautumaan, kenties rikon enemmän kuin rakennan. Viisaampaa olisi yrittää malttaa ja palata asiaa tuonnempana.
Keskustelun aloittaminen loukkaantumista aiheuttavasta asiasta saattaa pelottaa. Emme tiedä, miten puoliso suhtautuu, millaisen vastaanoton asiamme saa. Saatamme pelätä riitaa tai sitä, että toinen loukkaantuu tai vetäytyy. Voimme myös itse tuomita loukkaantumisemme lapselliseksi, noloksi. Pitkän päälle asioitten hautominen ei kuitenkaan ole toimiva vaihtoehto.
Viisasta on valita hetki oikein. Nälkäisenä ja väsyneenä kukaan ei ole parhaimmillaan ottamaan vastaan palautetta tai syventymään toisen pään syövereihin. Levänneenä ja kylläisenä se onnistuu jo paremmin. Joskus voi kertoa puolisolle vain, että minulla on yksi juttu/asia, josta haluaisin kanssasi keskustella, kerrotko minulle, kun jaksat kuunnella – ja näin jättää sopivan ajankohdan valinnan hänelle.
Toki asioiden käsittelyyn tarvitaan myös aikaa ja sen verran omaa rauhaa, että voimme keskustella keskeytyksettä. Pidemmät kävelyt tai kiireettömät hetket hämyisän saunan lauteilla voivat olla hyviä keskustelupaikkoja.
Myös sanansa voi yrittää valita viisaasti. Koettaa kuvata tilanteita ja kertoa omista tunteistaan käyttäen minä viestiä. Välttäen sanoja aina, ei koskaan. Esittäen toiveensa ja ehdotuksensa rakentavasti.
Pohja ja perusta vaikeitten asioitten esille ottamiseen on parisuhteen yleisessä kommunikaatiossa. Jos meillä on tapana sanoittaa myös sitä, mikä on hyvin, mistä toisissamme pidämme, mikä toisen toiminnassa meitä ilahduttaa, on helpompi kuunnella ja ottaa vastaan myös hankalampia asioita.
Puheeksi ottaminen kannattaa. Kun olen avoin ja kerron, puolisoni oppii tuntemaan ja ymmärtämään minua paremmin. Mitä vähemmän välillämme on vaiettuja asioita, sitä läheisempi voi suhteemme olla. On uskaltauduttava ja uskallettava, itsemme ja parisuhteemme parhaaksi.
Anna ja Kari Ålander kävivät oman ME-viikonloppunsa vuonna 1990. Viikonlopun oivallukset antoivat eväitä sekä omaan kasvuun että parisuhteen syvenemiseen. ME-toiminnasta tuli myöhemmin kutsumus ja antoisa yhteinen harrastus. He ovat olleet naimisissa 41 vuotta.
