Viikonloppu antoi työkaluja, joiden ansiosta emme enää erkane, vaikka kiire ja arki kuinka puskee väliimme.

Se, kuinka viikonloppu vei meidät hetkessä meidän suhteemme ongelman ytimeen; kommunikointiin ja kuuntelemiseen etenkin. Tuntui, kun koko viikonloppu olisi juuri meitä varten suunniteltu.

Kokonaisuuden erittäin hyvin suunniteltu ja hiottu toteutus. Leiriläisenä oli helppo heittäytyä viikonlopun \”seikkailuun\”, koska ilmapiiri oli välitön ja turvallinen.

Puhujaparien antautuminen avoimesti kaikille. Niin hyvä rakenne ohjelmassa. Viikon lopun rankkuuss, kuitenkin ihan positiivisessa mielessä hiottu kokonaisuus, mikä mahdollisti intensiivisen työskentelyn puolison kanssa.

Puhujaparien puheenvuorot sanoittivat hyvin omiakin ajatuksia ja toivat luottamuksen ilmapiiriä. Oppi paljon uutta itsestään ja yhteys puolisoon vahvistui, kun jaettiin syvällisiä asioita. Erittäin syvällinen ja suhdetta vahvistava kokemus. Löytyi kipinä uudelleen.

Dialogi työskentelytapana. En ole tullut aiemmin ajatelleeksi parisuhdetta minuuden työstämisen välineenä, kun useimmiten sitä on totuttu ajattelemaan yksilön kehittämisen haasteena. Puolisojen vuorovaikutuksen kehittäminen olisi tärkeintä työtä perheiden hyvinvoinnin eteen mitä voi olla. Keskusteluharjoitusten konsepti oli todella hyvä.

Olisin toivonut vähemmän uskonnon korostamista. Pappi oli kuitenkin onneksi hienotunteinen.

Että oma puolisoni kirjoitti jotain tunteistaan eikä pelkkiä mielipiteitä tai filosofioita.

Hieman pidempiä taukoja, sillä tuntui että paljon tärkeää asiaa meni hieman ohi, kun kyky vastaan ottaa uutta on rajallinen.

Hetket, jolloin itseäni puhutteli ja asia tuli peilattavaksi. Kaikki yllätykset olivat mahtavia. Puolison täysillä mukaan lähteminen oli ihailtavaa ja ylitti odotukset.

Se ettei keskitytty ongelmien ratkaisuun eikä tulevaisuuden suunnittelun vaan elettiin juuri tässä ja nyt!

Dialogi on meille toimiva tapa päästä keskustelemaan vaikeistakin asioista syyttelemättä ja siten, että molemmat tulevat kuulluiksi.

Olin aluksi vähän kauhistunut, että miten tuo kirjoittaminen oikein sujuisi mutta nopeasti huomasin sen olevan erinomainen työkalu kertoa rauhassa omista tunteistaan.

Oli hyvä, ettei tarvinnut jakaa omia tunteita ison ryhmän kesken vaan pystyi harjoittelemaan sitä parin kesken. Kirjoittaminen on hyvä tapa jäsennellä omat tuntee ennen niistä keskustelua. Vertaisohjaajien esimerkit olivat hyviä, muuten oma käsittely olisi voinut jäädä pinnan raapaisuksi.

Supertehokas ajankäyttö viikonlopun strukturoidun rakenteen ja loppuun saakka mietittyjen ja hiottujen sisältöjen ansiosta -> fokus alusta loppuun avioliiton ytimessä eli aviopuolisoissa.

Syvä kohtaaminen tunnetasolla puolison kanssa, vaikka suhteemme oli ennestäänkin hyvä.

Vähän tiukka aikataulu. Lauantai oli raskas päivä.

Ulkoiluaikaa enemmän.

Dialogimenetelmän toimivuus, viikonlopun jokaista yksityiskohtaa myöten suunniteltu upea ohjelma sekä se iso muutos, joka parisuhteessamme tapahtui kahden vuorokauden aikana.

Viikonlopun idean ja kommunikaatiokonseptin nerokkuus ja ”ammattimainen” maallikkotoiminta + vertaistuki. Vetäjien esimerkkikertomuksista jokainen varmaan löysi paitsi mallia kommunikointiin niin myös sanoitusta omakohtaisille kokemuksilleen.

Tapa, jolla saimme pariskuntana syventää suhdettamme. Myös miesten tasapuolinen rooli asiassa lisäsi sen vakuuttavuutta. Olin vaikuttunut mieheni kirjoituksista.

Se, että on paljon muitakin pareja joilla on hyvin samanlaisia tuntemuksia ja haasteita kuin meillä.

Hieman enemmän kahdenkeskistä vapaa-aikaa.

Olisin kaivannut hiukan enemmän sulatteluaikaa eri teemojen väliin.

Hyvät aidon elämän esimerkit ja työskentelytapa (yksin ja parin kanssa)

Yhteinen tahto viedä asioita eteenpäin. Suosittelen ME viikonloppua kaikille.

Positiivinen lähestymistapa käsiteltävään asiaan. Ei tehty vikalistoja.

Ehkä turha siirtyminen hotellihuoneiden ja luentopaikan välillä olisi voitu järjestää toisella tavalla. Mutta sekään ei ollut iso asia.

Aikataulusta voisi kertoa vähän enemmän etukäteen.

Ajattomuus. Oli turvallista heittäytyä vain oman kumppanin kanssa tunteiden matkalle ja keskittyä tehtäviin. Ei tarvinnut miettiä milloin kuuluu olla missäkin ja mitä seuraavaksi. Vetäjät pitivät siitä huolen.

Vetäjien tarinat olivat hyvä peili oman minän tarkasteluun.