Kevät herätti jälleen talven yli syvästi uinuneet pienviljelijän geenimme. Niinpä turveruukuissa itää ja pilkistelee jo pientä vihreää. Innolla muhevaksi möyhityn pellon pientareella kävimme kiihkeän keskustelun. Mitä maahan kylvetään – porkkanoita, papuja, herneitä, perunoita vai kukkia?
Työpäivästä on toivuttu ja kuulumiset vaihdettu. Sää näyttää niin houkuttelevan keväiseltä, että lähdemme kävelylle peltojen reunamille ja metsien kätköihin. Omat poikaset on saatu maailmalle ja meillä on nyt aikaa mennä luontoa aistimaan. Kun lapsemme olivat
Oletteko ajatelleet, miten olette eniten vuorovaikutuksessa toistenne kanssa? Kommunikoittekohuutelemalla huoneesta toiseen puolisoa näkemättä, vai istutteko kenties kasvokkain ja kehonkieli ystävällisesti lempeyttä ja kiinnostusta viestittäen? Kaikilla meillä on varmasti kokemustamolemmista vaihtoehdoista. Aina ei ole helppoa olla
Isälläni oli tapana sanoa, että me olemme kaikki paskasäkkejä. Suomalainen synnintunto on syvässä. Kun vertailupiste on täydellisyys, jäämme kovin kauas. Isäni oli oikeassa, sillä kukapa meistä ei olisi puolisoaan pettänyt, vähintään ajatuksissaan. Toiset vähemmän, minä