Muistamme kuinka suhteemme alkutaipaleella emme millään malttanut olla toisistamme erossa.
Mietimme lähes koko ajan, milloin tapaisimme seuraavan kerran. Järjestelimme oman ajankäyttömme siten, että voisimme mahdollisimman paljon viettää aikaa yhdessä. Haaveilimme yhteisestä tulevaisuudesta luottaen, että kaikki tapahtuu siten kuin ajattelimme.
Menimme naimisiin ja saimme lapsia. Ruuhkavuodet yllättivät. Erimielisyydet lisääntyivät, kun yhteinen aikakin oli kortilla. Arjen pyörittäminen töiden ohessa tuntui raskaalta. Sitä saattoi syyttää toista siitä, ettei toinen osallistunut tarpeeksi kotitöihin ja lastenhoitoon. Aloimme vuorotella, antaa toisillemme vapaata aikaa, mahdollisuuden käydä omissa harrastuksissa.
Alussa tämä järjestely toimikin. Mutta tarve yhteisestä ajasta, yhteisestä tekemisestä vain kahdestaan, jäi toteutumatta. Ristiriidat nousivat uudelleen ajankäytöstä, koska koimme jäävämme yksin. Tuntui siltä, kuin toinen olisi koko ajan poissa ja keskittynyt omiin tekemisiinsä.
Kävimme ensimmäisellä aviopariviikonlopulla Jukajärvellä yhdentoista avioliittovuoden jälkeen. Siellä rakastuimme uudelleen ja sovimme, että järjestämme vähintään joka päivälle yhteisen hetken, jokaiselle viikolle yhteisen tekemisen ja kerran kuussa yhteisen illan ilman lapsia.
Tilanteet muuttuvat ja helposti lupaamamme asiat tahtovat arjen kiireessä unohtua. Silloin täytyy palata takaisin siihen päätökseen minkä aviopariviikonloppuna teimme, jakaa aikaamme toisillemme ja tehdä asioita yhdessä. Jokaisella on yksilönä tarve tehdä itselleen mieluisia ja tärkeäksi kokemiaan asioita. Oli se sitten jokin harrastus, osallistuminen vapaaehtoistyöhön tai mahdollisesti yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Olemme päättäneet kuitenkin tehdä enemmän yhdessä kuin erikseen. Se ei sulje omia harrastuksia pois, mutta se asettaa suhteemme etusijalle. Se on päätös rakastaa ja jakaa aikansa elämän tärkeimmän ihmisen kanssa.
Mallu ja Janne
Kävimme Mennään Eteenpäin -viikonlopun helmikuussa 2006. Viikonlopun jälkeen muodostui kahden muun pariskunnan kanssa pienryhmä. Ryhmä kokoontui säännöllisesti kuukausittain yli 12v ajan ja sen jälkeen olemme kokoontuneet puolivuosittain. Pienryhmätyöskentely on auttanut meitä löytämään paremman tunneyhteyden ja halun pitää toinen toistamme elämämme tärkeimpänä ihmisenä ja kasvattanut keskinäistä rakkauttamme.
Sitä kautta olemme halunneet löytää enemmän yhdessä tekemistä ja se on tuottanut meille paljon mielihyvää ja onnentunnetta.
