Avioliitossa pelkällä rakastumisella ei pitkälle pötkitä. Vaikeinta on tahtoa rakastaa silloinkin, kun se tuntuu vaikealta. Siihen tarvitaan usein myös selkeää päätöstä: tähän minä sitoudun.
Päätös rakastaa liittyy läheisesti sitoutumiseen. Monet ajattelevat, että rakkauden pitäisi syntyä parisuhteessa ikään kuin itsestään. Luullaan, että jos rakastamiseksi pitää tehdä töitä, jotakin on vialla.
Parisuhteessa tarvitaan sekä päätä että sydäntä, siis järkeä ja tunnetta. Hyvin usein kyse on myös sinnikkyydestä, suomalaisittain sisusta!
Tunteilla on merkitystä, mutta meidän on jatkuvasti valvottava, miten ne ohjaavat tekojamme. Toisaalta: jos päätämme rakastaa teoillamme, myös tunteemme muuttuvat väistämättä samaan suuntaan.
Minun elämäni kietoutuu sinun elämääsi, ja yhdessä luomme siitä meidän teoksemme. Kudelma kasvaa isommaksi. Jälkeenpäin voi havaita virheitä, löysiä kohtia, kireitä vetoja, lähes katkenneita säikeitä ja karanneita lankoja. Mutta juuri se kokonaisuus on ihailun, ihmettelemisen ja kiitoksen arvoinen.
Kalentereissamme on tälle vuotta lukuisia vielä elämättömiä päiviä. Voisiko 2021 olla meille sitoutumisen vuosi? Osaisimmeko kietoa toinen toisemme toisiimme rakkauden säikeillä, vaikka välillä hauraillakin?
Kirjoittajista Leena ja Asko:
“Kävimme oman Mennään Eteenpäin -viikonloppumme vuonna 1998. Sen jälkeen olemme saaneet toimia erilaisissa ME-palvelutehtävissä rakkaiden ihmisten kanssa. Keskinäistä vuorovaikutustamme olemme harjoitelleet nelisenkymmentä vuotta. Tutkimista ja ihmeteltävää riittää niin itsessä kuin toisessa edelleen. Siinä on meille mielenkiintoista, innostavaa ja välillä hikistäkin tehtävää jokaiselle päivälle. Pintaliidon sijasta pyrimme yhteisiin syväsukelluksiin suhteessamme.”
