Tarja ja Mika Luukko kylvivät siemeniä multaan, osa jo itää


Kevät herätti jälleen talven yli syvästi uinuneet pienviljelijän geenimme. Niinpä turveruukuissa itää ja pilkistelee jo pientä vihreää. Innolla muhevaksi möyhityn pellon pientareella kävimme kiihkeän keskustelun. Mitä maahan kylvetään – porkkanoita, papuja, herneitä, perunoita vai kukkia? Mitä kylvöistä seuraa – iloa, selkävaivaa, pettymyksiä, vastuuta, kenties mallioppimista nuorisolle? Miksi tätä tehdään?

Onneksi maata oli riittävästi, joten tarpeet ja toiveet voitiin yhdistää. Harvoin näin on. Kaikille osapuolille kelpaava lopputulos edellyttää monta onnistumista. Ensiksi tulee olla tietoinen omista ajatuksistaan, toiveistaan ja tarpeistaan. Usein ajatukset vain sinkoilevat sinne tänne ja tuonne. On haaveita, kuvitelmia ja kokemuksia. Mihin niistä nyt tarrautuisi? Mikä on se syvin tarve, jonka varassa kestän kasvimaan hoitamisen vaivat syksyyn asti satoa vaalien ja odottaen?

Jos onnistunkin lukitsemaan itselleni oikean valinnan ja kytkemään sen syvällisen merkityksen käytännön toteutukseen, edessä on uusi haaste. Miten muotoilen johtopäätökseni niin, että se kuulostaa toisenkin korvissa järkevältä, mukavalta ja mahdolliselta? Tiedämme. Se ei ole helppoa.

Koronavuosi on anteliaasti tarjonnut useille aviopareille, ja myös meille itsellemme, näitä kovin tuttuja vuorovaikutuksen harjoitustilanteita. Moni olisi halunnut syventää suhdettaan ja tulla Mennään Eteenpäin –viikonloppuun oppimaan lisää tunnekommunikaatiosta. Tarve on ilmennyt konkreettisesti saamistamme runsaista kyselyistä.

Koronavuoteen olisi sopinut niin täydellisesti häiriötön ja kiireetön omaan avioliittoon
keskittyminen – kymmenien vuosien saatossa hyväksi havaitulla konseptilla ja täysihoidolla hotellissa. Valitettavasti jouduimme järjestäjäjoukon kanssa yhteistuumin ja raskain mielin perumaan kaikki viikonloput viime vuodelta ja myös kuluvalta keväältä.

”Toivosta ihminen elää
Siitä hän hengittää
Että vielä näkyy valoa
Että on jotain mitä kohti kulkea
ja huominen peittoaa sittenkin eilisen”


Elina Salminen

Odotammekin syksyä 2021 erittäin toiveikkaina. Luotamme, että koronatilanne helpottaa ja
kokoontumisrajoitukset väistyvät. Luotamme, että lopulta satoa saadaan, muutamaan kertaan siirretyt ja perutut suunnitelmat voidaan toteuttaa. Haluamme valaa uskoa ja toivoa jokaiselle viikonloppua odottavalle avioparille ja kaikille upeille vapaaehtoisille Mennään Eteenpäin –viikonloppujen järjestelijöille. Pidetään toivoa yllä, annetaan uudelle tilaa. Ihmetellään uudistumista ja kasvua.

Tarja ja Mika Luukko
maanvastaavat

Ehkä ystäväsi ovat myös kiinnostuneita tästä. Jaa artikkeli

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on email
Sähköposti

Mennään Eteenpäin -viikonloppu on yksi Suomen suosituimmista parisuhdeviikonlopuista. Jo yli 18.000 suomalaista on osallistunut ME-viikonloppuun ja maailmalla miljoonia. Viikonloppu on valmis kokonaisuus, jossa puolisot työskentelevät alustusten pohjalta keskenään. Ryhmätöitä ei ole.

Aviopari avarien maisemien ympäröimänä

Sitoutumisen siunaus

Avioliitossa pelkällä rakastumisella ei pitkälle pötkitä. Vaikeinta on tahtoa rakastaa silloinkin, kun se tuntuu vaikealta. Siihen tarvitaan usein myös selkeää

...
Tarja ja Mika Luukko kylvivät siemeniä multaan, osa jo itää

Syksyn satoa kylvämässä

Kevät herätti jälleen talven yli syvästi uinuneet pienviljelijän geenimme. Niinpä turveruukuissa itää ja pilkistelee jo pientä vihreää. Innolla muhevaksi möyhityn

...