Meillä on aina joku projekti meneillään. Ihan aina. Tällä hetkellä viedään loppuun ulkohommia, jotta voimme jatkaa töitä sisällä lumien tultua. Viime päivinä olemme kantaneet kiviä ja rakentaneet kukkapenkkiä, talon sokkeliakin on tullut maalattua. Onneksi on ollut lämmin syksy.
Usein meiltä kysellään miten jaksamme aina vaan aloittaa uusia piha- tai sisätöitä. Siihen,että meillä on yleensä joku projekti meneillään liittyy salaisuus. Nimittäin ne tarjoavat meille mahdollisuutta viettää aikaa sekä yhdessä että yksin. Ne luovat meille mahdollisuuden ladata pattereita ja jaksaa paremmin arkea.
Yksi syy tähän on se,että yhdessä tekeminen on parasta. Kaikki on kivempaa, kun tehdään yhdessä eikä taakkakaan tunnu niin pahalta. Ihan aina en kuitenkaan jaksaisi lähteä pihalle Petrin seuraksi,mutta tiedän,että se on Petrille tärkeää. Ja kun näen Petrin tyytyväisen reaktion mennessäni ulos, tunnen itseni rakastetuksi ja tärkeäksi. Samalla pystyn osoittamaän hänelle rakkautta tavalla,jonka tiedän kolahtavan hänelle. Ulkona puuhastellessa ehtii jutella kuulumiset, pohtia joskus syvällisempiäkin asioita tai olla vaan hiljaa, mutta yhdessä. Sillä on siitäkin jännä vaikutus,että satunnainen paha tuulikin katoaa yhtä nopesti kuin tulikin. On muuta, parempaa tekemistä. Palaamme molemmat pirteempinä takaisin perheen pariin.
Mutta on näissä kivihommissa toinenkin puoli: me molemmat saamme laittaa ‘aivot narinkkaan’ ja tuulettaa omia ajatuksia myös ihan yksin. Välillä oma seura on paras seura ja hetki omaa aikaa on tervetullutta. Tärkeintä on,että me molemmat tunnemme olevamme huomioonotettuja eikä kumpikaan ole mustasukkainen toisen omasta ajasta.
Näihin projekteihin liittyy myös päämäärä. Uskallan lähteä juuri sinun kanssasi tekemään asioita, joissa aikataulut ja kustannukset sekä venyy että paukkuu. Ja tämä vain siksi,että vierelläni olet juuri sinä. Kenenkään muun kanssa en tähän lähtisi. Yhdessä tekeminen on yksi meidän avioliiton kulmakivistä.
Onneksi pihalla riittää multaa ja kiviä siirreltäväksi vieläkin, sillä niistä on meidän hyvä arki tehty.
Maria ja Petri Saarlo
