Rakkaus ei synny tyhjiössä. Se vaatii aikaa, tilaa ja ennen kaikkea tietoista toimintaa. Olen ymmärtänyt tämän kipeällä tavalla yhteydessä muistisairaaseen äitiini. Kun katson häntä, näen itselleni rakkaan ihmisen, mutta jonka kanssa yhteytemme jäi lopulta puolitiehen. Jos tunneyhteys on silta kahden ihmisen välillä, niin tämä silta jäi sen verran kesken, että sitä ei kumpikaan ehtinyt kulkea.
Elämä on täynnä kiireitä ja arjen hälinää, jotka saavat meidät lykkäämään tärkeiden asioiden sanomista ja tekemistä. Ajattelemme, että meillä on aikaa loputtomasti, mutta todellisuus on toinen.
Rakkaus on tekoja ja hetkiä, joissa jaamme itsemme toisen kanssa rehellisesti ja avoimesti. Se on halua nähdä ja tulla nähdyksi, tuntea ja tulla tunnetuksi. Suren sitä, ettei yhteytemme koskaan ollut niin vahva kuin se olisi voinut olla.
Jos voisin palata ajassa taaksepäin, aikaan ennen muistisairautta, olisin kysynyt enemmän, kuunnellut tarkemmin ja ennen kaikkea jakanut enemmän tunteitani. Ehkä teoistani ei olisi seurannut mitään sen kummempaa, mutta olisin kuitenkin yrittänyt päästä syvemmälle. Toteutuneet keskustelut jäivät vain asiatasolle ja se kismittää. Nyt koetan elää tätä oivallusta todeksi muissa ihmissuhteissani.
Haluan kertoa läheisilleni rehellisesti miten elämän koen ja kuulla vastaavan myös heidän suustaan. Saatan esimerkiksi kertoa vaikeista tunteistani puolisolleni. “Rakas, minua ärsyttää keittiön pöydällä oleva kuivaruokien kokoelma. Se ei koskaan tunnu tulevan syödyksi ja tämä iso, jatkuvasti esillä oleva tavaramäärä ahdistaa minua.”
Ehkä kerron myös miellyttävemmistä tunteista. “Mutta samaan aikaan en vaihtaisi kuivaruokakokoelmaa mihinkään, koska se on sinun jäljiltäsi. Se, että voin kertoa tunteistani sinulle ja sinä kuuntelet – myös näitä asioita, jotka jo tiedät – se on minulle mittaamattoman arvokasta!”
Ja samaa pohdintaa halusin kuulla myös muilta. “Mitä ajatuksia ja tunteita pöydällä olevat ruoat herättävät sinussa?”
Tulen varmasti töpeksimään ja monesti unohtamaan miten kannattikaan toimia, mutta suunta on kuitenkin selvä. Tahdon määrätietoisesti rakentaa tunneyhteyden siltaa, jollaista en koskaan saanut valmiiksi oman äitini kanssa.
Rakkaus on tunneyhteyden tietoista luomista – siltojen rakentamista sanojen, muistojen ja varsinkin jaettujen tunteiden kautta. Älä odota huomista, sillä joskus huominen ei tule sellaisena kuin odotimme.
