Oletko huomannut, kuinka yhteys kumppaniin voi syntyä aivan pienestä? Ei tarvita suuria sanoja tai hienoja eleitä – joskus riittää pelkkä ynähdys. Toisiaan yhteys avautuu merkitsevästä katseesta tai kevyestä sipaisusta ohikulkiessa.
Jokainen tällainen hetki on yhteyspyyntö: kutsu toisen ihmisen huomioon ja läsnäoloon. Pyynnöt voivat myös olla suuria, mutta heikon yhteyden tilassa juuri nuo pienenpienet yhteyspyynnöt voi olla helpompi tehdä ja vastaanottaa.
Parisuhdeterapeutit John ja Julie Gottman ovat puhuneet paljon tästä ilmiöstä. Kun toinen osapuoli tekee yhteyspyynnön, on vastaanottajalla kolme vaihtoehtoa:
- Kääntyä pois – jättää pyyntö huomiotta, antaa sen valua ohi.
- Kääntyä vastaan – reagoida vihamielisesti tai ärtyneesti.
- Kääntyä kohti – huomata pyyntö ja vastata siihen lämpimästi.
Kohti kääntyminen on avain rakkauteen. Kun tunnistamme kumppanimme yhteyspyynnön ja vastaamme siihen myönteisesti, vaikkakin kuinka pienesti, annamme hänelle mahdollisuuden tulla nähdyksi ja kuulluksi.
Meillä on omassa suhteessamme vakiintunut pieni yhteyspyyntö: “semmosta.” Se ei itsessään tarkoita mitään suurta, mutta sen merkitys on selvä. Se on tapa sanoa: “Olen tässä. Tilanne on mitä on. Kuulethan minut?”
Siihen on luonnollista vastata samalla tavalla: “semmosta.” Meille se viestii avoimuudesta ja läsnöolosta. Näillä sanoilla yhteys on muodostettu ja siitä on luonnollista jatkaa eteenpäin, jos jommallakummalla on siihen tarve.
Yhteyden muodostaminen ei vaadi suuria eleitä, mutta usein se vaatii pyynnön – ja ennen kaikkea se vaatii kääntymisen kohti. Silloinkin, kun pyyntö tulee lähes huomaamattoman pienessä paketissa.
Rakkaus on yhteyspyynnön tekemistä, ja toisaalta kääntymistä yhteyspyynnön tehnyttä kumppania kohti.
