Elokuvassa Shrek esiintyvät hahmot eivät ole täydellisiä tai virheettömiä. Shrek on peikko, joka viihtyy syrjäisillä soilla, koska hän on oppinut, että hänen erilaisuutensa aiheuttaa torjuntaa. Fiona taas on prinsessa, joka kantaa yllään kirousta: hän muuttuu öisin peikoksi ja taistelee omien ristiriitojensa kanssa.
Molemmat joutuvat kohtaamaan sen, etteivät he ole oman maailmansa silmissä niin hohdokkaita kuin heidän ”pitäisi” olla. Ja juuri näistä säröistä ja epätäydellisyyksistä syntyy heidän tarinansa vetovoima.
Shrek on mainio esimerkki siitä, miten syvä ja aito yhteys rakentuu, kun uskalletaan nähdä pintaa syvemmälle. Rakkaus ei synny täydellisyydestä, vaan siitä, että molemmilla on tilaa olla keskeneräisiä ja haavoittuvia. Risaisuuden hyväksyminen avaa oven rehelliseen vuorovaikutukseen, jossa kummankaan ei tarvitse torjuntaa peläten piilotella omia puoliaan.
Parisuhteessa meillä kaikilla on omat sisäiset peikkomme: menneet kokemukset, tarpeet ja luonteenpiirteet, jotka eivät aina vastaa ympäristön odotuksiin. Voimme hyväksyä, että elämä on välillä sotkuista ja ristiriitaista, että ihmisinä emme aina ole täydellisiä tai toistemme odotusten mukaisia. Tämä luo ilmapiirin, jossa ei tarvitse teeskennellä tai miellyttää. Se luo ilmapiirin, jossa on tilaa aidolle kohtaamiselle.
Miten oma peikkoutesi tai keskeneräisyytesi näkyy arjessa? Miten voisit hyväksyä sen hiukan armollisemmin, ja miten voisit antaa kumppanillesi samaa tilaa olla epätäydellinen? Rakkautta on olla peikkoja toisillemme – avoimesti ja rakastaen.
