Mitä tehdä, kun parisuhteen vuorovaikutus vain etäännyttää? Kun kommunikaation lisääminen vain lisää pahaa oloa – molempien hyvistä aikeista huolimatta? Neljä ankeuttajaa ovat tuhoisimmat tavat toteuttaa vuorovaikutusta parisuhteessa. Jokaiseen on kuitenkin vaihtoehto, jolla kommunikointi on hedelmällisempää.
John Gottman, tunnettu parisuhdetutkija, on tutkinut parisuhteiden dynamiikkaa vuosikymmenten ajan ja tunnistanut neljä erityisen tuhoavaa vuorovaikutustapaa, joita hän kutsuu termillä “four horsemen”, neljä hevosmiestä. Koska hevosmiehet ovat meille vieraita, käytämme mieluummin termiä ankeuttaja.
Jokainen ankeuttaja on merkki siitä, että suhde voi olla vaarassa. Esittelemme kunkin ankeuttajan ja annamme konkreettisia esimerkkejä ja toimivampia tapoja kommunikoida.
Parisuhteen neljä ankeuttajaa ovat:
- Kriittisyys
- Puolustelu
- Vetäytyminen
- Halveksunta
1. Kriittisyys
Kriittisyys on yksi yleisimmistä kommunikointivirheistä. Silloin arvostelemme kumppanimme toimintaa tai käytöstä, ja se voi ilmetä syytöksinä tai negatiivisina yleistyksinä.
Esimerkki 1
“Kuinka vaikeaa voi olla lajitella roskat? Kaatuuko tämäkin minun tehtäväksi?”
Tämä lause ei ainoastaan vähättele kumppania, vaan lisäksi syyllistää häntä yleisemmällä tasolla, mikä voi aiheuttaa puolustautumista ja tilanteen käsittelyä vaikeuttavia tunteita, kuten häpeää ja vihaa.
Parempi vaihtoehto:
“Minua harmittaa, että vaikka sitouduimme molemmat lajittelemaan roskia, pariin päivään et ole sitä tehnyt. Haluaisin paremmin ymmärtää miksi.”
Tässä keskitytään syyttelyn sijaan tiettyyn käyttäytymiseen ja ilmaistaan oma toive selkeästi ja kunnioittavasti.
Esimerkki 2
“Miten voit ajatella tässä tilanteessa vain itseäsi? Olet niin itsekäs!”
Tässä kritiikki kohdistuu lopulta suoraan toisen henkilön luonteeseen, mikä voi helposti aiheuttaa kaunaa.
Parempi vaihtoehto:
“Ymmärrän, että tämä on sinulle vaikeaa. Niin on minullekin. Ilman sinun tukeasi koen oloni heikoksi ja yksinäiseksi.“
Sen sijaan, että syytettäisiin toista, tässä keskitytään siihen, miltä puhujasta tuntuu ja mitä hän tarvitsee.
2. Puolustelu
Puolustelu käynnistyy, kun koemme olevamme hyökkäyksen kohteena ja kieltäydymme ottamasta vastuuta teoistamme. Tämä voi pahentaa konfliktia ja estää ongelmien ratkaisun.
Esimerkki 1
“En ehtinyt tehdä kaikkia kotitöitä, koska sinä asetat riman niin korkealle. Tämä on pääosin sinun syytäsi.”
Puolustautuminen tässä tilanteessa johtaa vastuun siirtämiseen toiselle, mikä ei ratkaise ongelmaa.
Parempi vaihtoehto:
“Tiedän, että jätin osan kotitöistä tekemättä. Voisimmeko yhdessä miettiä mitä pitää tehdä ja miten järjestämme aikaa sille?”
Tässä vaihtoehdossa vastuunottaminen ja yhteistyön tarjoaminen auttaa ratkaisemaan ongelman rakentavasti.
Esimerkki 2
“Ei se ole iso juttu. Sinäkin unohdat asioita!”
Vähättelemällä ongelmaa tai epäonnistumista vähättelemme helposti kumppanimme mielipidettä. Ja syytöksen siirtäminen takaisin toiseen ei edistä avointa vuoropuhelua.
Toimivampi vaihtoehto:
“Olen pahoillani, että unohdin laskut. Hoidan ne heti.”
Rehellisesti kantamalla vastuu osoitetaan kunnioitusta ja halua korjata tilanne.
3. Vetäytyminen
Vetäytyminen tarkoittaa sitä, että toinen osapuoli vetäytyy keskustelusta joko emotionaalisesti tai fyysisesti. Tämä voi estää avoimen vuoropuhelun, mikä vuorostaan lisää jännitettä.
Esimerkki 1
“Mmhmm…” (katsoo puhelinta eikä vastaa)
Vetäytyminen tässä tilanteessa estää rakentavan vuorovaikutuksen ja jättää toisen tuntemaan itsensä huomiotta jätetyksi tai jopa hylätyksi.
Toimivampi vaihtoehto:
“Kuulen, että haluat puhua, mutta tarvitsen hetken omaa aikaa ennen kuin aloitamme.”
Tämä vastaus osoittaa halua keskustella, mutta antaa myös tilaa tunteiden hallintaan.
Esimerkki 2
“En jaksa enää puhua tästä.” (lähtee huoneesta)
Vetäytyminen vuorovaikutuksesta ilman selitystä voi johtaa siihen, että keskustelut jäävät ratkaisemattomiksi.
Toimivampi vaihtoehto:
“Tämä keskustelu on minulle vaikea, ja tahdon saada sen päätökseen, mutta voimmeko palata siihen tunnin päästä?”
Tässä vaihtoehdossa annetaan tilaa, mutta samalla varmistetaan, että keskusteluun palataan myöhemmin.
4. Halveksunta
Jos ankeuttajilla olisi johtaja, se olisi halveksunta. Halveksunta on vuorovaikutustyyli, jossa kumppaniin suhtaudutaan ylenkatsoen tai pilkaten. Toisen arvon vähättely voi ilmetä sarkasmina, silmien pyörittelynä tai suorana vähättelynä. Se on monesti erityisen tuhoisaa suhteelle.
Esimerkki 1
“Ei ole totta. Miten voit olla noin avuton? Ihan kuin yrittäisin opettaa lapselle, kuinka asiat tehdään.”
Tässä halveksunta ilmenee toisen ihmisen taitojen ja älyn vähättelynä ja pilkkana.
Toimivampi vaihtoehto:
“Minulle on tärkeää, että pyykinpesu ei ole vain minun harteillani. Voimmeko tehdä sen yhdessä ensi kerralla?”
Tämä tapa suhtautua tilanteeseen on yhteistyöhön keskittyvä, ja se kannustaa oppimaan yhdessä.
Esimerkki 2
“Et koskaan muista mitään! Olet niin saamaton, ettet ymmärrä edes hävetä!”
Tässä halveksunta ilmenee yleistyksenä ja loukkaavana syytöksenä, joka voi romuttaa toisen itsetuntoa.
Toimivampi vaihtoehto:
“Olisin kiitollinen, jos muistaisit hoitaa tämän ensi kerralla. Viimeksi asettamasi hälytys auttoi sinua muistamaan. Oma oloni kevenee, jos kerrot minulle, että asetit tästä itsellesi muistutuksen.”
Tässä keskitytään pyyntöön, jonka ohessa esitetään konkreettinen toive, eikä loukata toisen persoonallisuutta.
Tunnista ja toimi
Vaikka neljä ankeuttajaa voivat aiheuttaa vakavia ongelmia parisuhteissa, niitä vastaan voi myös taistella, kun molemmat osapuolet ovat valmiita parantamaan vuorovaikutusta. Voimme pyrkiä tunnistamaan kritisoinnin, puolustelun, vetäytymisen ja halveksunnan itsessämme – vaikka ne onkin helpompi tunnistaa toisessa. Ehkä voimme varovaisesti kysyä puolisolta milloin hän kokee meidän käyttäytyvän jollain näistä tavoista.
Eikä kaiken tarvitse muuttua heti. Jo se, että kertoo puolisolle omasta tavoitteesta (“huomasin, että kritisoin sinua, enkä halua tehdä sitä jatkossa”) saattaa auttaa, kuten myös se, että ilmaisee selvästi omat havaintonsa ja korjausyrityksensä (“äh, tuo oli taas se vanha tapani kritisoida; anna anteeksi; se mitä yritin sanoa oli…”). Toisin sanoen, myös kommunikointi, jonka aiheena on kommunikointi, on sallittua ja jopa suotavaa.
Kommunikointi on arjen kulmakivi. Kun siinä on haasteita, se näkyy monilla muillakin elämänalueilla. Kun vuorovaikutus taas toimii, seuraukset ovat silloinkin havaittavissa kodin jokaisessa huoneessa. Onneksi ihmisen kyky oppia ja muuttua jatkuu läpi elämän, ja hyvästäkin parisuhteesta voi tehdä paremman.
Tutustu parisuhdekursseihin, joissa kommunikointia harjoitellaan
