Hymyilevä aviopari rannalla

Ei varmaan ketään yllättänyt, että tuli kuluneesta kesästä tuli poikkeuksellinen. Epävarmuudesta huolimatta päätimme perheenä käydä vaimoni kotimaassa Unkarissa autolla. Ajatus oli, että emme ainakaan jää jumiin, jos lentoja ruvetaan perumaan.

Tämä olikin jo neljäs automatkamme läpi Euroopan Unkariin. Ja joka kerta matkustaminen on ollut helpompaa. Eikä vähiten siksi, että Puolan tiet alkavat olla valmiina ja tietyöhön osuminen oli harvinaista. Olemme myös oppineet, että kello 21 jälkeen ei kannata enää olla ratissa vaan parempi olla jo yöpymispaikassa. Muutoin tunnelma käy autossa turhan stressaavaksi.

Hetkestä kiinni

Vaimoni Kata halusi menomatkalla käydä uimassa Itämeressä. Sää ei kovin suosinut tätä ajatusta. Vuoroin satoi ja paistoi, kun ajoimme via Balticaa kohti lämpimämpää etelää. Yllättäen sade taukosi Latviassa juuri siinä kohtaa kun via Baltica kulkee meren rannassa. Pysähdyimme ja kävelimme rantaan. Tuuli oli kova ja eipä rannalla muita näkynyt. Kun sade loisti poissaolollaan, päätimme että nyt tai sitten ei tällä reissulla. Minä pidin pyyhettä vähän suojana ja lapset ja vaimo alkoivat vaihtaa uikkareita päälle. Sitten nopea juoksu veteen ja voi että oli mukavaa. Merivesi tuntui uskomattoman lämpimältä, oliko sitten syynä kylmä tuuli vai päätös hypätä veteen. Pian huomasimme, että rannalle oli tullut muutama muukin ihailemaan merta ja päätynyt samaan lopputulokseen. Nyt oli hyvä aika uida.

Varmaan vartin saimme nauttia, kun alkoi vähän sataa. Sitten nopea pukeutuminen rannalla. Pyyhkeet eivät oikein riittäneet ja minäkin vedin vaan farkut jalkaa ja menoksi. Latvian hiekkoja putsattiin autosta useamman viikon päästä. Kyllä kannatti ottaa hetkestä kiinni.

Meillä oli mökki Balaton järven rannalla, jossa vietimme kaksi viikkoa. Ensimmäistä kertaa minun muistiin ei ollut juurikaan hellettä, siis yli 35 astetta vaan ihan minullekin inhimilliset olosuhteet. Melkein joka päivä pääsimme uimaan, vaikka paikallisten mielestä taisi olla vähän turhan viileää.

Kotimatka sujui ilman kommelluksia. Vähän mietitytti, että joudummeko nyt karanteenin. Puola oli saanut punaisen kortin, ja Puolan läpi oli pakko ajaa. Näinhän siinä kävi, että lapset joutuivat viettämään ensimmäisen kouluviikon kotikaranteenissa. Kiitos opettajille selkeistä ohjeista.


Monta tapaa osoittaa rakkautta

Käydään vielä kerran veden äärellä. Tällä viikolla kävin Katan kanssa iltalenkillä. Menimme läheisen leirintäalueen laiturille ja istuimme laiturinnokalle. Vaimo putsasi silmälasejaan ja yhtäkkiä ne lipsahtivat kädestä järveen. Näin kuinka silmälasit hitaasti alkoivat vajota sameaan veteen. En ajatellut, vaan laskeuduin varovasti veteen ja yritin napata lasit kiinni. Vettä oli tässä kohtaa vain kaulaani saakka. Yritykseksi jäi.  Vedessä täysissä vaatteissa ollessani tajusin, että puhelin on taskussa.

Tästä tuli hyvä tarina vakuutusyhtiölle ja ME-väelle. Vaimo oli hyvin vaikuttunut tästä rakkauden teosta, jonka olin tehnyt. Joskus on vaikeaa löytää tapa osoittaa rakkauttaan sanoilla tai teoilla, mutta aina kannattaa yrittää.

Katalin ja Tero Viitala-Kiss, ME:n rahastonhoitajapari 

Tero ja Katalin rannalla

Ehkä ystäväsi ovat myös kiinnostuneita tästä. Jaa artikkeli

Facebook
Twitter
LinkedIn
Sähköposti

Mennään Eteenpäin -viikonloppu on yksi Suomen suosituimmista parisuhdeviikonlopuista. Jo yli 18.000 suomalaista on osallistunut ME-viikonloppuun ja maailmalla miljoonia. Viikonloppu on valmis kokonaisuus, jossa puolisot työskentelevät alustusten pohjalta keskenään. Ryhmätöitä ei ole.

Tunnepalkkio riippuu tunnetyöstä

Se mitä saamme elämästä irti ei määräydy haluamistamme hyvistä tunteista, vaan niistä vaikeista tunteista, jotka olemme valmiita ja kykeneviä kestämään

...
[quotcoll ajax_refresh=true]