Aina ei ole – ainakaan parisuhteessa. Valitettavasti! Hengitetään kyllä, mutta pääosin toisen ehdolla.  Se merkitsee hengenahdistusta toiselle osapuolelle ja kestäessään vuodesta toiseen siihen tukehtuu. Suhde väljähtyy, kenties sammuu kokonaan. Alkaa olotila-avioliitto, yhdessä mutta yksin elämäntapa. Ulospäin kaikki näyttää hyvältä, vain tarkkanäköinen huomaa muutokset elekielessä, katseissa, äänenpainoissa. Hiljaista on, mutta niin on hautausmaallakin.

Parisuhteessa käytetään valtaa toiseen nähden. Rakkauden nimissä voidaan alistaa ja nöyryyttää. Jonkun kohtalona on ollut kokea sitä jo lapsuuskodissa. Ei ole oppinut puolustautumaan, sillä pelko hylätyksitulemisesta hallitsee sisäistä maailmaa. Suostuu mihin tahansa, että toinen rakastaisi. Toisen mallina on ollut oikeassaolemisen vimma, kaikki pyörii oman itsen ympärillä. Muut ovat minua varten, heidän tehtävänsä on tehdä minut onnelliseksi.

Parisuhteen yhteiseen pöytään tuodaan kummankin eväät. Aletaan syödä rakkauden nälkään kertomatta, mitä kaikkea ne sisältävät. Rakkauden siis tulisi osata valita ja tasapainottaa. Siis minkä rakkauden? Tunteen vai tiedon?

Vain sellainen rakkaus, joka uskaltaa sukeltaa pinnan alle, nostaa kissat pöydälle tarpeeksi ajoissa, selviää. Rakkaus on ehdottomuudessaan pelottavakin, sillä se ei siedä salailua eikä valehtelua. Teeskentely vetää maton hyvänkin suhteen alta. Me itse voimme valita tien.

Kesti 12 vuotta ennenkuin me uskaltauduimme parisuhteen rakkauden syväsukelluskurssille. Kahdestaan emme olisi osanneet emmekä hoksanneet, me tarvitsimme siihen opastusta, työvälineitä ja yhden viikonlopun. Todella, yhden viikonlopun eli 48 tuntia! Kynä ja paperia, asiansa hallitsevien parien jämäkkää potkua uskaltaa sanottaa sielua auki toistemme edessä – ja se mursi muurin. Pieneen rakoon alkoi virrata raikasta ilmaa, totuutta molempien ehdoilla, tunteiden sanottamista, toisen ja omien syvimpien tarpeiden kartoittamista.

Oli astuttava ensin tuntemattomaan maastoon. Kestääkö pohja, kestänkö ja kestääkö hän? Jostain laskettiin alas Rakkauden kestävä köysi, johon tartuimme. Se kesti ja nosti meidät pinnalle katsomaan toisiamme uudella tavalla. Korvat olivat herkistyneet ja sydän oli avautunut ottamaan vastaan toisen totuuden. Mikä mieletön helpotuksen tunne!

Totuus teki vapaaksi rakastamaan terveesti ja tasavertaisesti. Oli helppo hengittää toisen lähellä – ja yhä on 34 vuoden jälkeen. Välillä saa yskiä ja puuskahtaa, ihan valmista tästä ei kuitenkaan taida tulla. Mutta juuri tämä riittää!

Rakkaudella, Maija ja Hannu Nyman

Ehkä ystäväsi ovat myös kiinnostuneita tästä. Jaa artikkeli

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on email
Sähköposti

Jätä kommentti

Ethän ole robotti? *

Mennään Eteenpäin -viikonloppu on yksi Suomen suosituimmista parisuhdeviikonlopuista. Jo yli 18.000 suomalaista on osallistunut ME-viikonloppuun ja maailmalla miljoonia. Viikonloppu on valmis kokonaisuus, jossa puolisot työskentelevät alustusten pohjalta keskenään. Ryhmätöitä ei ole.

Lupa hengittää omilla keuhkoilla

Aina ei ole – ainakaan parisuhteessa. Valitettavasti! Hengitetään kyllä, mutta pääosin toisen ehdolla.  Se merkitsee hengenahdistusta toiselle osapuolelle ja kestäessään

...

Kuplia suhteessa

Saimme reilu kuukasi sitten pienen pojan, joka tietenkin on ihana asia. Mutta kaikessa ihanuudessa on myös kääntöpuolensa. Nyt pikkumies nimittäin

...

Silta

Siltaa on käytetty mielikuvana ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Puhutaan esimerkiksi sanojen sillasta. Silta on kiinnostava mielikuva myös avioliitosta. Puolisot rakentavat sillan

...