Käteni etsii kättäsi. Etsin sitä, että olet. Kylmän kohmettamat sormeni hakevat lämpöäsi, levoton mieleni turvallista puristusta. Hapuilen tunnetta siitä, että yhdessä olisimme vahvempia.

Jo tutustumisemme ensimmäisenä iltana ojensit varman kätesi kahvilan pöydälle odottamaan. Siinä sitä katselin ja mietin, miten tuo käsi näyttää niin tutulta. Katselin levollista kättäsi. Ei sormien naputtelua, ei hermostuneita siirtoja. Siinä se lepäsi ja odotti. En uskaltanut vielä koskea. Sisimmän myllerrys oli ensin rauhoitettava.

Paljon myöhemmin huomasimme, että kätemme todella ovat hyvin samanlaiset. Keskipituiset vahvat sormet, leveä kämmen. Minulla vähän pienempi, sinun hiukan isompi.

Kului muutamia keskusteluja ennen kuin uskalsin tarttua käteesi. Asetit sormesi ristikkäin omieni kanssa. Annoin lämpösi ja varmuutesi koskettaa. Kun lähdimme lokakuiseen iltaan, otit kiinni kädestäni. Oma käteni oli ujo ja arka. Luja otteesi rohkaisi: Kyllä sinä uskallat. Olet turvassa.

Kaikissa tapaamisissamme tuon jälkeen kätemme ovat löytäneet toisensa. Minun usein viileät, sinun lämpimät. Omat arat, toisen vahvat.

Kätesi kertovat minulle voimaa vaativista rakennustöistä, pikeen tahriutuneena koneremonteista. Sormesi viestivät nopeita juoksutuksia vaativista etydeistä ja luontoretkien puremasta ahavasta.

Matkallamme halki upeiden maisemien pidämme kädestä toisiamme. Tätäkin saamme yhdessä kokea ja ihmetellä. Hienon elämyksen sfääreissä kätemme haluavat tunnustella: Eikö olekin upeaa? Puristus vastaa, että on.

Oudon aikamme rajoittamana kaipaan sitä, että voisimme myös ystäviemme kanssa taas ottaa kädestä ja tuntea toistemme läheisyyden. Yhteys muodostuu niin luontevasti kosketuksesta. MEidän laulumme kädet käsissä yhteyden ilojuhlassa. -Milloin taas?

Pelon hiipiessä ja huolten piinatessa liitämme kätemme rukoukseen. Joskus sanoja ei ole, mutta on yhteinen huokaus.

Onnistumisemme nostattaa kätemme iloisiin läpyihin. -JEE! Tuostakin selvittiin.

Iltaisin suljemme rakkaamme ja maailmamme tilanteen siunaukseen sormet lomittain, turvaa toisistamme ja meitä suuremmalta hakien. Isä meidän. Isämme suojaaviin käsiin.

Ehkä ystäväsi ovat myös kiinnostuneita tästä. Jaa artikkeli

Facebook
Twitter
LinkedIn
Sähköposti

Mennään Eteenpäin -viikonloppu on yksi Suomen suosituimmista parisuhdeviikonlopuista. Jo yli 18.000 suomalaista on osallistunut ME-viikonloppuun ja maailmalla miljoonia. Viikonloppu on valmis kokonaisuus, jossa puolisot työskentelevät alustusten pohjalta keskenään. Ryhmätöitä ei ole.

Aviopari talvisäässä

Riemastuttavan erilaiset

Mikä se olikin, että piti rakastua niin täysin erilaiseen ja erirytmiseen ihmiseen, kuin itse on? Erilaisuusko veti puoleensa? Itseäni voisin

...

Käsi kädessä

Käteni etsii kättäsi. Etsin sitä, että olet. Kylmän kohmettamat sormeni hakevat lämpöäsi, levoton mieleni turvallista puristusta. Hapuilen tunnetta siitä, että

...